Mitäpä minusta kertoisin

Tässä sitä nyt ollaan, blogia aloittamassa. Olen 24-vuotias, yhden lapsen äiti, kausittaisesti luovuusvimmassa askartelija ja paljon muutakin. Mulla on mies, kaksi pöljää pupua ja omakotitalo, jota remppaillaan välillä ahkerasti, välillä vähän laiskemmin. Raskaus ja sen jälkeinen äitiysloma ovat selkeästi sekoittaneet mun pään kun tämmöiseen blogihommaan ryhdyin, mutta ei se mitään. Tarkoitus olisi tarinoida käsitöistä ja muista näpräilyistä joita tulee tehtyä, ihan vaan omaksi iloksi ja muistoksi jos ei muuten. Mutta saatan hyvinkin poiketa aiheesta, niin käy mulle aika usein.

Oon aina tykännyt käsitöistä ja käsillä tekemisestä. Meillä kierrätetään ja jatkokäytetään tavaroita paljon. Remontoinnissa oon ainakin hyvä purkamaan ja maalatakin osaan. Varsinaisista käsitöistä neulominen on mun ykkösjuttu, koska se ei vaadi tilaa ja työn voi jättää helposti kesken jatkaakseen sitä sitten parin vuoden päästä kun muistaa. Ompelua olen harrastanut aika ajoin, mutta kolmivuorotyön vuoksi isommat projektit olivat pitkään jäissä. Siihen, miksi käsityöharrastus roihahti uuteen liekkiin ja tuli inspiraatio kerätä muistoja blogiin, on oikeastaan kolme syytä.

Ensimmäinen on tila. Siivosin raskaushuuruissani koko talon; myös yläkerran peräkamarin, joka oli vielä täynnä kaikkea ylimääräistä. Samoissa huuruissa sain miehen askartelemaan minulle elämäni ensimmäisen ompelupöydän. Ei se mikään kaunis yksilö ole, mutta toimii ja ajaa asiansa tässä kohtaa, kun taloa remontoidaan hiljakseen eikä pöydän lopullisesta paikasta tai halutusta ulkonäöstä ole vielä mitään tietoa. Tärkeintä on, että uskolliset aarteeni mahtuvat nököttämään siinä vieretysten. Tilan puute oli nimittäin iso hidaste etenkin ompelulle, sillä olen laiska raivaamaan ja taas levittämään tavaroita työn jäädessä kesken.

Toinen syy oli tarve. Ensin iski tarve askarrella tulevalle vauvalle vaippoja. Kestovaippailun kokeileminen oli meille (mulle) itsestään selvä ratkaisu ja pikkurahalla liikkuvat Imse vimsen flanelletit tuntuivat järkevältä sijoitukselta alkuun. Tuunailin flanelletteja toimivimmiksi ja tidiii, se oli menoa sitten. Vanha kipinä käsillä tekemiseen oli löytynyt.

Syntyipä sitten se esikoistyttökin tuossa yhtenä syksyisenä iltana. Tuon tirpan, kutsuttakoon häntä nyt sitten vaikka Naksuksi, mukana tulivat pienen pienet vaatteet ja pienen pienten vaatteiden hypistely. Viikkailin vaatteita ainakin triplasti useammin kuin oli tarpeen ja samalla hautui ajatus uudesta aluevaltauksesta. Itselleni en oikein osaa vielä tehdä, mutta lapsi ei kranttuile vaatteiden kanssa. Sen verran täytyy mainita, että kuvassa olevat pöksyt ovat jonkun tuntemattoman käsialaa mutta niin ylisöpöt ja ihastuttavat, että inspiroivat minua päivästä toiseen.

Ja siinä sitä ollaan. Naksu on nyt vajaan neljän kuukauden ikäinen ja oikea unelmalapsi. Hän nukkuu yöt kellon ympäri ja lisäksi pitkät unet iltapäivisin. Tästä johtuen mulla on selkeästi ennakkokäsitystä enemmän sekä virtaa että aikaa tehdä kaiken näköistä ja käsitöihin irtoava aika onkin kolmas syy. En tiedä kuinka pitkään aikaa löytyy, mutta nautitaan nyt, koitetaan saada jotain valmiiksikin ja tänne rustailtua! Toivon kovasti, että blogista olisi iloa myös jollekulle muulle ja että löytäisin itse sen kautta uusia käsityötuttavuuksia :). Tervetuloa seuraamaan!