Kello 02.10

Tiedättekö sen tunteen, kun pitäisi mennä nukkumaan, mutta kun juuri olisi hetki aikaa tehdä jotain, mikä on muhinut mielessä jo hyvän tovin. Ja kun kaikki johtaa siihen, että vannon meneväni ensi kerralla kiltisti nukkumaan tietäen, etten mene kuitenkaan.

Minä tiedän. Mulla oli suunnitelmissa tehdä kummipojalle kaksi paitaa. Tai oikeastaan yksi nappilistapaita, mutta toinen jämäpalapaita valmistui kuitenkin ensin.

Jämäpala paita on Ottobren (6/16, olen näköjään päättänyt kokeilla kaikki lehden kaavat..) perus pitkähihainen. Ompelussa ei ollut turhia kommervenkkejä, mutta mallissa on aika leveät hihat, jotka ehkä menevät vielä kavennukseen. Astronautit ovat ylijäämäpala omasta pitkähihaisestani. Kangas on muistaakseni Nappinjalta ostettu, kolmiot taas Noshin.

Mutta sitten se toinen pirulainen. Nappilistapaita, myös samaisesta lehdestä. Olin treenannut Ottobren ohjeen mukaista listaa hukkapaloihin ja eilen illalla sitten päätin tarttua toimeen ja iskeä sakseni ihanaan Pupujemmaan (varmaan ensimmäinen "trendikangas" hetkeen, joka oikeasti iski muhun ja siksi oli hommattava vaikkei väri ehkä olekaan se armeliain taaperolle). Alku näytti lupaavalta, mutta neljä tuntia myöhemmin huomasin, että mulla oli seitsemään kertaan tikatut ja puretut kankaat eikä mitään valmista. Ongelma oli listan alareunan saamisessa siistiksi ja epäilen mun leikkuutarkkuudessa olleen heittoja. Sen seitsemännen kerran mennessä pieleen kiskaisin kankaan neulan alta niin kiukkuisena, että neula takertui paidan keskelle ja teki siihen reijän.

Kiukutti lisää, mutta ei vaan voinut antaa periksi ja mennä nukumaan. Paita siis puoliksi (reikä lähti mukana) ja uutta listaa resorista koska muuta ei enää ollut siihen aikaan saatavilla. Kello 02.10 paita oli neppejä vaille kasassa ja näytti sen verran tyydyttävältä pilkko pimeässä että luovutin siltä erää. Tällainen siitä sitten lopulta tuli. Lista on tikattu kiinni neppien alapuolelle saakka ja alareuna kantattu normaalisti sen yli. Ihan passeli lopputulos kaiken turhautumisen jälkeen.

Resorin käyttö listassa ei ollut ehkä se fiksuin veto, sillä tukikangas rasahti jouston vuoksi rikki heti ensimmäisellä neppareiden avauksella. Onneksi kaula-aukko on kuitenkin sen verran iso, että ensimmäisen nepin avaaminen varmastikin riittää eikä kangas joudu niin kovalle koetukselle.

Paidat valmistuivat ajallaan ensi viikolla annettavaksi, mutta sanonpahan vaan, ettei enää koskaan nappilistaa Ottobren tyyliin. Onneksi kummipoika on vasta puolitoista vuotias, joten eivätköhän nämä harjoituskappaleet hänelle kuitenkin kelpaa!

Jumpsuit kieppujalle

Kevään myötä ompelukone on surrannut ja syöttänyt ulos muutamia seuraavan koon vaatteita Naksulle. Yksi valmistuneista on tämä i-h-a-n-a jumpsuit. Ihana etenkin siksi, että se oli niin helppo tehdä. Ohje meni kerralla jatkoon ja näitä valmistuu taatusti lisää! Vaikeinta tässä hommassa oli nimittäin julkaisukelpoisten kuvien saaminen, kun yhdistelmänä oli huono kuvaaja ja hurjana ympäriinsä kieppuva puolivuotias.

 

Kaava on Suuren Käsityölehden numerosta 1/18. Pidän kaavasta, sillä vetoketju on suora mutta aukeaa kuitenkin lahkeeseen saakka ja helpottaa näin pienen ihmisen päälle pukemista huomattavasti. Kankaat ovat Dresowkasta jumpsuit-tarpeeseen tilaamiani joustocollegeja, mutta kettukuosia olen nähnyt myynnissä Suomessakin. Seuraavalla yrityksellä taidan käyttää vain yhtä kangasta ja harjoitella kuvioiden kohdistamista vetoketjun kohdalla.

Ompelin Naksulle jumppiksen koossa 74/80cm. Vaihdoin hihan- ja lahkeensuut resoreihin, mutta pidin mitat muistaakseni suunnilleen samoina. Hihoissa ja lahkeissa on pituutta niin, että jumppis menee varmasti vielä 74-senttiselle, mutta 80-senttiselle epäilen kyllä naftiksi. Malli kirrasi pyllyn kohdilta jo meidän 68-senttisen päällä (huom. meillä kestoillaan ja vaippa on paksu kerttikseen verrattuna), joten lisäsin pukuun suosiolla haarakiilan tuomaan hieman lisätilaa.

 

Sen verran mukavaa puuhaa oli, että tekisi mieli surautella näitä kevääksi muutama lisää!

Treeniä treeniä

Mä oon tosi kranttu vaatteiden kanssa. En niinkään ulkonäöllisesti vaan sen suhteen, miltä ne tuntuu päällä. Mikään ei saa kiristää tai painaa, muttei roikkuakaan liikaa. Se on johtanut siihen et käytän ehkä kymmentä eri vaatetta ja niitäkin niin kauan ettei niillä enää kehtaa poistua kotoa. Samasta syystä en oo koskaan innostunut ompelemaan itselleni. Ajatus siitä, että osaisi tehdä itselleen mukavat vaatteet, on kiva. Tiedän kuitenkin että hylkäisin surutta lähes jokaisen tuotoksen epäonnistuneena. Kevätaurinko taisi kuitenkin sekoittaa pääni, sillä hairahdin tekemään itselleni KAKSI vaatetta.

Pitkähihainen paita on yhdistelmä Burdan perus t-paitakaavaa ja Ottobren poikien raglanhihaisen paidan kaavaa. Paitainnostus iski niin yllättäen, ettei ollut aikaa etsiä kokonaisuudessaan toimivaa kaavaa. Tämä kostautui ompelun hitautena, sillä sovituskertoja oli _monta_. Paidasta tuli kuitenkin yllättävän kiva, siitäkin huolimatta että olen pääosin huppari-ihminen ja kierrän tällaiset paidat yleensä kaukaa. Kuvion olisi ehkä voinut kohdistaa toisin, mutta no, kukapa ei haluaisi omaa päätään astronautille.  Kangas on muuten Kankaiden yön ostos Nappinjalta, syystä tuntemattomasta oli vain pakko tilata huppariasuisia astronautteja. (Kuvat ovat muuten kännykkälaatua, sillä koneeni on rikki.)

Toinen askartelu ovat kotipöksyt. Niissä on käytetty Noshin ilmaista, tulostettavaa leggingisikaavaa, joka oli oikeinkin toimiva (ja helppo!). Laskin vain vyöräröä etupuolelta, sillä alkuperäinen tuntui omaan makuun liian korkealta. Leggingsien kangas on Dresowkasta Puolasta tilattu ja ensimmäinen heidän kankaansa joka pääsi ompeluun. Kiinnostavaa nähdä kuinka kangas kestää käytössä!

Helpot ylipolvensukat vauvalle

Paljon on ollut viime aikoina tekeillä, mutta vain vähän valmistunut. Kevät on saanut aikaan vimman aloittaa projekti kuin toinenkin ja sisustaa siinä sivussa koti uusiksi.  Nämä villasukat ehtivät valmiiksi juuri ja juuri talven kovimmille pakkasille. Harmikseni Naksu ehti kuitenkin kerätä neulonnan aikana sen verran vauvan pulleaa reittä, ettei pukeminen ollut järin helppoa ja päätinkin antaa sukat suosiolla ystävän kohta syntyvälle vauvalle lahjaksi. Kuvissa sukat ovat omalla viisikuisellani.

Sukissa on käytetty 2,5-kokoisia puikkoja ja lankana on Dropsin Baby merino (50g). Tämä lanka on ollut oikea murheen kryyni, sillä siitä on ollut tulossa jo villahousut ja huopatossujen varret. Yksi kerä riitti onneksi näihin sukkiin ja ihana haalean marjapuuron värinen lanka pääsi vihdoin käyttöön. Ajattelin jakaa ohjeeni näihin sukkiin, vaikka nämä näprää helposti ilman ohjeitakin jos villasukan teko on tuttua.

Tässäpä tämä:

1. Luo 44 silmukkaa.

2. Jaa silmukat  neljälle puikolle ja neulo 2o, 2n joustinneuletta 4cm tai sen verran kuin hyvältä tuntuu.

3. Polven kohta muodostuu lyhennettyjen kerrosten (=kerrotut silmukat) avulla, aina oikein neulottuna. Neulo oikeaa, kunnes kerrosta on jäljellä kolme silmukkaa. Käännä työ ympäri ja kerro silmukka. Kerrotun silmukan tekoon on ainakin kaksi tapaa, jotka on havainnollistettu minusta selkeästi täällä. Näissä sukissa on käytetty toista linkistä löytyvää tapaa, jossa lankaa kiristetään takaviistoon kunnes silmukka näyttää kaksoissilmukalta. Olen käyttänyt myös ensimmäistä tyyliä, kiertäen tehtyä silmukkaa, mutta silloin polven alle jää löysempi silmukkarivistö (oikealla alla olevassa kuvassa).

Kun silmukka on kerrottu, neulo oikeaa kunnes kerrosta on jälleen jäljellä kolme silmukkaa. Käännä työ ja kerro silmukka. Neulo oikeaa kunnes jäljellä on kolme silmukkaa + edellisen kierroksen kerrottu silmukka. Käännä työ. Jatka näin, kunnes jäljellä on neljä kertomatonta silmukkaa, kaksi 2.puikon lopussa ja kaksi 3.puikon alussa.

4. Neulo oikeaa puolitoista kierrosta. Huomioi, että kerrotut silmukat tulee neuloa yhtenä silmukkana, vaikka näyttävätkin kahdelta. Kun puolitoista kierrosta on neulottu, polven kohta on valmis. Tarkista, että olet 4. puikon lopussa ja että sinulla on edelleen 44 silmukkaa puikoilla.

5. Varsi muodostuu oikeista ja nurjista silmukoista ja on siis erittäin simppeli neulottava. Neulo ensimmäisellä kerroksella 1o, 1n. Neulo toisella kerroksella kaikki oikein. Toista, kunnes varren pituus on 10,5cm/haluamasi.

6. Nilkkaan on neulottu 2o, 2n joustinneuletta 3cm, jotta sukka pysyisi napakasti jalassa.

7. Aloita kantapään neulominen yhdistämällä ensimmäisen ja neljännen puikot (yht.22 silmukkaa) yhdelle puikolle oikeaa neulomalla. Käännä työ, nosta ensimmäinen silmukka neulomatta ja neulo puikon loppuun nurjaa. Käännä työ. Toista kunnes kantalappu on 3,5cm korkea (2,5-puikoilla neulottuna 12krs). Kantalapun voi halutessaan neuloa myös vahvistettuna, mutten nähnyt sille tarvetta kun sukan käyttäjä ei vielä kävele ja näin kuluta kantapäitä sen kummemmin.

8. Sitten kavennetaan kantalappua. Neulo oikeaa kunnes puikolla on jäljellä kahdeksan silmukkaa. Tee ylivetokavennus eli nosta yksi silmukka neulomatta, neulo yksi silmukka oikein ja vedä nostettu silmukka oikein neulotun yli. Käännä työ. Nosta yksi silmukka neulomatta, neulo nurjaa kunnes jäljellä on kahdeksan silmukkaa ja neulo kaksi silmukkaa nurin yhteen. Käännä työ, nosta yksi neulomatta, neulo oikeaa kunnes jäljellä on seitsemän silmukkaa ja tee ylivetokavennus. Toista tätä kunnes reunoilla ei ole enää kavennettavaa ja jäljellä on kahdeksan silmukkaa.

9. Poimi kantalapun kummaltakin puolelta puikoille seitsemän silmukkaa, jolloin silmukoita on jälleen 44. Neulo ensimmäisellä kierroksella kaikki oikein. Toisesta kierroksesta eteen päin neulo 1. ja 4. puikko oikeaa, 2. ja 3. puikko samalla tavoin kuin varsi. Aloita toisen ja kolmannen puikon 1n, 1o kerros nurjalla silmukalla, jotta "kuvio" ikään kuin jatkuu varren kuviosta. Neulo näin kunnes jalkaterän pituus on 8,5cm/haluamasi. (Kuvissa terän pituus ennen kavennuksia on 9,5cm, lyhensin hieman ennen kuin lähtivät lahjaksi jotta terä olisi sopiva suhteessa varteen.)

10. Aloita kärkikavennukset. Neulo tästä eteenpäin oikeaa. Kavenna jokaisen puikon lopussa neulomalla kaksi oikein yhteen. Jatka kunnes jäljellä on neljä silmukkaa.

11. Katkaise lanka ja vedä jäljellä olevien läpi. Päättele langat ja tadaa, sinulla on valmis sukka!

Pottuja ja ennenaikainen aikuistuminen

Sain ystäviltäni vauvalahjaksi Suuri Käsityölehti -tilauksen, kaiketi jotta voisin askarrella kaikkea kivaa tulevalle pikkuiselle ja siinä sivussa itsellekin. Kun ensimmäinen lehti kolahti yllätyksenä luukkuun, en uskaltanut odottaa kovin suuria. Mielikuvani tästä lehdestä oli varmaankin kymmenen vuoden takaa, kun meille kotiin kolahteli se kuukausittain. Silloin en juuri arvostanut lehteä, sillä harva malli iski teini-ikäiseen.

No, kuten arvata saattaa, syksyn viimeiset ja kevään ensimmäinen lehti kuitenkin osuivat ja upposivat. Löysin muutamia kokeiluun meneviä malleja itselle sekä kaivattuja jumpsuitkaavoja muksulle. Ehdin tosin tilata Ottobren 6/16 numeronkin juuri tuohon jumpsuit-tarpeeseen, joten saa nähdä, mikä menee ensin toteutukseen. Mutta. Oonko mä todella niin vanha, että jopa Suuren käsityölehden mallit uppoavat (vaikka ei tästä mun suosikkia varmaan koskaan tule)?? Vai voitaisiinko vaan sopia, että oon vihdoin keksinyt minkä malliset vaatteet mulle ehkä sopivat ja osaan katsoa kaavoja sillä silmällä, että josko niistä voisi vähän soveltaen saada omalle kropalle toimivia (ja niitä nuorekkaita!!). Olipa miten oli, kaiken järkytyksen lisäksi mieleen jäi kummittelemaan 11-12/17 lehdessä ollut Noukin Kaarna-kerrosmekko.

Yhtenä viime viikkoisena aamuna hipelöin Facebookin kangasryhmästä kotiuttamaani ihastuttavaa Ehtan Pottupelto-trikoota, kun muistin Kaarna-mekon. Pienellä mittailulla totesin, että kangasta oli tosin tosi naftisti, himpun alle puolet ohjeen menekistä. Pyörittelin kuitenkin palaa epätoivoisesti ympärilleni ja päätin, että pakko riittää. Ei muuta kuin vauva sitteriin ja saksimaan.

Kotimekkonenhan siitä sitten syntyi, yllättävän kiva näin osaamattoman tekeleeksi. Alkuperäisestä kaavasta poiketen hihat on lyhyemmät ja tehty kahdesta osasta, koska kangas riitti vain siihen. Rypytin myös hihoja vähän ja sain mielestäni kohtuullisen hyvin hämättyä sen, etteivät ne istu täydellisesti. Kaula-aukko nousi vähän alkuperäistä ylemmäs, kun vauvan kanssa säätäessäni tunaroin ja leikkasin liian lyhet olkaosat. Muutoinkin kaventelin mekkoa pari senttiä joka kappaleen keskeltä ja nappasin helmaa lyhyemmäksi kummastakin kerroksesta. Nämä muutokset olivat lähinnä pakotettuja kangasmäärän vuoksi, mutta jälkeen päin olen aika tyytyväinen lopputulemaan. Ja mikä parasta, kaula-aukon kanttaaminen sujui kerralla JA siististi. Ei ole nimittäin ihan mun lempparihommaa tuo kanttaus, joten kiva niin.

Trikoosta tehtynä tämä mekko on niin mukava päällä, että tekisi melkein mieli tehdä toinenkin. Tuo päällikerros tuo ihanasti elävyyttä tämmösen lättäkroppasen mekkoon ja peittää samalla pienet makkarat istuessa. Ja tuo kuosi. Varsinkin mustana oikein ihastuttava. Olin myös sen verran iloinen ja positiivisesti yllättynyt mekon onnistumisesta, että siitä hullaantuneena tilastin Kankaiden yöstä itselleni paitatrikoota....... Minä, joka en koskaan ompele itselleni mitään, koska ärsyynnyn helposti siitä etten saa lopputuloksesta mieleistä tai tarpeeksi siistiä. Mihin tämä vielä mahtaa johtaakaan!

Mitäpä minusta kertoisin

Tässä sitä nyt ollaan, blogia aloittamassa. Olen 24-vuotias, yhden lapsen äiti, kausittaisesti luovuusvimmassa askartelija ja paljon muutakin. Mulla on mies, kaksi pöljää pupua ja omakotitalo, jota remppaillaan välillä ahkerasti, välillä vähän laiskemmin. Raskaus ja sen jälkeinen äitiysloma ovat selkeästi sekoittaneet mun pään kun tämmöiseen blogihommaan ryhdyin, mutta ei se mitään. Tarkoitus olisi tarinoida käsitöistä ja muista näpräilyistä joita tulee tehtyä, ihan vaan omaksi iloksi ja muistoksi jos ei muuten. Mutta saatan hyvinkin poiketa aiheesta, niin käy mulle aika usein.

Oon aina tykännyt käsitöistä ja käsillä tekemisestä. Meillä kierrätetään ja jatkokäytetään tavaroita paljon. Remontoinnissa oon ainakin hyvä purkamaan ja maalatakin osaan. Varsinaisista käsitöistä neulominen on mun ykkösjuttu, koska se ei vaadi tilaa ja työn voi jättää helposti kesken jatkaakseen sitä sitten parin vuoden päästä kun muistaa. Ompelua olen harrastanut aika ajoin, mutta kolmivuorotyön vuoksi isommat projektit olivat pitkään jäissä. Siihen, miksi käsityöharrastus roihahti uuteen liekkiin ja tuli inspiraatio kerätä muistoja blogiin, on oikeastaan kolme syytä.

Ensimmäinen on tila. Siivosin raskaushuuruissani koko talon; myös yläkerran peräkamarin, joka oli vielä täynnä kaikkea ylimääräistä. Samoissa huuruissa sain miehen askartelemaan minulle elämäni ensimmäisen ompelupöydän. Ei se mikään kaunis yksilö ole, mutta toimii ja ajaa asiansa tässä kohtaa, kun taloa remontoidaan hiljakseen eikä pöydän lopullisesta paikasta tai halutusta ulkonäöstä ole vielä mitään tietoa. Tärkeintä on, että uskolliset aarteeni mahtuvat nököttämään siinä vieretysten. Tilan puute oli nimittäin iso hidaste etenkin ompelulle, sillä olen laiska raivaamaan ja taas levittämään tavaroita työn jäädessä kesken.

Toinen syy oli tarve. Ensin iski tarve askarrella tulevalle vauvalle vaippoja. Kestovaippailun kokeileminen oli meille (mulle) itsestään selvä ratkaisu ja pikkurahalla liikkuvat Imse vimsen flanelletit tuntuivat järkevältä sijoitukselta alkuun. Tuunailin flanelletteja toimivimmiksi ja tidiii, se oli menoa sitten. Vanha kipinä käsillä tekemiseen oli löytynyt.

Syntyipä sitten se esikoistyttökin tuossa yhtenä syksyisenä iltana. Tuon tirpan, kutsuttakoon häntä nyt sitten vaikka Naksuksi, mukana tulivat pienen pienet vaatteet ja pienen pienten vaatteiden hypistely. Viikkailin vaatteita ainakin triplasti useammin kuin oli tarpeen ja samalla hautui ajatus uudesta aluevaltauksesta. Itselleni en oikein osaa vielä tehdä, mutta lapsi ei kranttuile vaatteiden kanssa. Sen verran täytyy mainita, että kuvassa olevat pöksyt ovat jonkun tuntemattoman käsialaa mutta niin ylisöpöt ja ihastuttavat, että inspiroivat minua päivästä toiseen.

Ja siinä sitä ollaan. Naksu on nyt vajaan neljän kuukauden ikäinen ja oikea unelmalapsi. Hän nukkuu yöt kellon ympäri ja lisäksi pitkät unet iltapäivisin. Tästä johtuen mulla on selkeästi ennakkokäsitystä enemmän sekä virtaa että aikaa tehdä kaiken näköistä ja käsitöihin irtoava aika onkin kolmas syy. En tiedä kuinka pitkään aikaa löytyy, mutta nautitaan nyt, koitetaan saada jotain valmiiksikin ja tänne rustailtua! Toivon kovasti, että blogista olisi iloa myös jollekulle muulle ja että löytäisin itse sen kautta uusia käsityötuttavuuksia :). Tervetuloa seuraamaan!